Uusi retki St Aubaniin

Koska edellisellä reissullani St Aubaniin oli mukavaa, päätin lähteä uudestaan. Tällä kertaa meitä oli mukana 6 henkeä, vaikkapa salanimillä A, I, I2, K ja H.


Lähtö oli lauantai-aamuna Tampereelta ja lennot veivät Tukholman ja Kööpenhaminan kautta Nizzaan. Nizzasta oli autokyyti vuokra-autolla St Aubaniin.

Nizzassa oli palmuja.

Automatkalla näin taivaalla 2 avaruusalusta joista toinen selvästi isompi lentämässä muodostelmassa. Paras arvaukseni on että kyseessä oli Expedition 25:n Soyuz TMA-01 viemässä ISS:lle vaihtomiehistöä. Näitä ei ole suomen leveysasteilta mahdollista nähdä joten olihan se hienoa.

Olimme perillä kymmenen maissa illalla ja kävimme vielä syömässä läheisessä pizzeriassa. Sitten maittoikin uni.

Perjantai Leningradissa

Perjantaina lähdimme etelään johonkin puistoon katsomaan flyereistä bongattua ilmaiskonserttia. Illalla T&E tulisivat Tseljabinskista ja saisimme auton käyttöömme.

Matkalla nähtiin riemukaari (ja Lenin-patsaita).

Tulimme paikalle vähän ennen konsertin alkua. Kävi ilmi, että konsertti on alkoholiton eikä alueella myydä mitään (edes jätskiä). Miliisit tarkastivat laukut puistoon mentäessä kaikilta. Otimme kuitenkin aurinkoa ja katselimme ekat esiintyjät. Ensimmäisenä oli Venäjän Gangsta-Fintelligens, joka tykkäsi pyssysampleista. Luulimme ensin että menossa on soundcheck, mutta kyllä se oli esitys. Räppipläjäyksen jälkeen tuli erilaisista paikallisista kouluista tanssiryhmiä esiintymään lähdimme pois.

Tapasimme T&E:n Grand Canyon-nimisellä ostarilla joka on ylihieno jättimäinen länsimainen ostari keskustan pohjoispuolella. Kävimme Pizza Hutissa syömässä.
Illan kohde oli Kronstadt. Se on vastikään avattu entinen sotlastukikohta saaressa Pietarin edustalla. Matkaa sinne on joku 40km Pietarista eli ihan lähellä se ei ole.



Siltaa sai ajaa aika pitkään.

Perillä menimme oletettuun päänähtävyyteen joka on se vanha sotilastukikohta. Portilla ollut sotilas/poliisi/vartija mikälie sanoi että kaikkialle saa mennä mihin haluaa. Noh, paikalla oli lähinnä vanhoja tykkien asemia ja bunkkereita joista oli kaikki (_KAIKKI_) riisuttu pois.

Bunkkeri sisältä. Täysin tyhjiä huoneita.
Venäjän merivoimien salainen mini-sukellusvene.



Vanhempaa tyhjää bunkkeria. Näihin emme viitsineet mennä edes sisälle. Alueen päädyssä oli myös ravintola ja tulli. Ilmeisesti tänne voisi siis tulla veneellä ulkomailta.
Tukikohdan jälkeen lähdimme kierrokselle Kronstadin keskustaan.

Laiturissa oli parkissa vielä ihan modernin näköisiä koppalakkien vartioimia sotalaivoja, joten merivoimien käytössä on vielä osa kaupunkia.

Sukellusvene rantautunut keskelle kaupunkia.

Torstai Pietarissa

Päivän agendana oli käydä katsomassa nähtävyyksiä. Niitä sentäs Pietarissa on melko hyvin.
Eremitaasi. Iso museo täynnä kaikkea. Lisäksi itse rakennus on ihan komeasti sisustettu. Itse roina on samaa mitä esim British Museumissa. Jaksoimme kiertää ehkä neljäsosan näyttelyistä parin tunnin aikana.

Komeasti sisustettu Spy Bar. Kannattaa käväistä. Muitakin hienoja sisustusesineitä oli, mutta kuvat niistä epäonnistuivat vielä enemmän.

Auringonottoa Nevan rannalla.

Joku kirkko. Iisakin kirkko nähtiin myös, mutta se oli liian iso mahtuakseen kuvaan.

Iltaohjelmaksi päätettiin lähteä vielä Nevan risteilylle. Pietarissa menee kanavia ympäri keskustaa ja niiden varrella myydään 500rub arvoisia tunnin risteilyjä. Oli ihan mukavaa ajanvietettä, ja näki esim. siltoja vähän eri perspektiivistä. Risteilyllä oli myös selostus, mutta tietysti venäjäksi.

Keskiviikko Pietariin

Aamulla oli herätys aikasin ja kuski heitti meidät kentälle. Autonkuljettajasta en ole tainnutkaan vielä mainita. Se ei ole pelkkää luksusta, vaan firma jossa paikallinen edustajamme on töissä on tehnyt turvallisuusauditin ja todennut että länkkäreiden on liian vaarallista ajaa itse kaupungissa. Siispä perus-DI:kin saa firman ilmaisen auton kuljettajineen käyttöönsä kaikkia ajoja varten.
Ural-vuoret jossain tuolla. Näimme ne Jekaterinburgin matkalla jotenkuten. Aika loivia vaaroja ovat.

Hotellilla nukuimme muutaman tunnin siinä vaiheessa valtavaksi kertynyttä väsymystä pois ja illalla lähdimme pyörimään kaupungille.




Pietarissa metrot toimivat hyvin. Niihin ostetaan etukäteen 10rub maksavia poletteja tiskiltä. Myös useamman kerran matkakortteja yms on myynnissä, mutta niitä ei tuntemattomasta syystä edes venäjää osaavalle turistille myyty. Ravintoloissa muuten osataan usein auttavasti englantia. Muutamassa paikassa on jopa englanninkielinen ruokalista.

Päivän kiertelimme lähinnä puistoissa yms ja kävimme Pushkinskaja 10-nimisessä hämmentävässä "taidekeskuksessa". Niillä on jopa webbisivut.

Pushkinskaya oli oikeasti jo kiinni, mutta menimme käymään koska siellä ramppasi väkeä. Tapasimme hämmentävän hieman päissään olevan englantia puhuvan partamiehen joka tarjosi teetä ja konjakkia ja piti kauppaa sisäpihalla. Hauska mutta hieman liian päissään oleva kaveri.

Lopulta painuimme hotellille nukkumaan univelkaa pois.

Tiistai taas Tseljabinskissä

Tiistaina lähdettiin keskustan pohjoispuolelle katselemaan paikkoja. Tavoitteena oli löytää myös hyvä paikka kaupungin ensimmäiselle ja ainoalle geokätkölle.

Jälleen joku Lenin-mainos puistossa.

FFFFFUUUUUUUU!!!!!!!!!!!


Tankograd (Tseljabinskin vanha nimi) Hooligans 88!
Eksyimme jonkun futisstadionin taakse matkalla puistoon.

Puistosta löytyi - suureksi yllätykseksi - kiipeilyseinä! Kiipeilykamat jäivät valitettavasti kotiin ja kyseinen seinä kuului puistossa olevan huvipuiston apinaseikkailurataan. Olisi ollut varmaan hauska aurinkoisempana päivänä.

Lopulta löytyi kätköpaikka ja menimme keskustaan syömään. Illalla pitikin mennä ajoissa nukkumaan, koska lento Pietariin lähtisi aamuviideltä.

Maanantai Tseljabinskissä

Maanantaina pyörittiin katsomassa Tseljabinskin nähtävyyksiä. Internetin mukaan siellä ei mitään pitänyt olla, mutta junamuseo löydettiin mihin ei kuitenkaan jaksettu mennä. Keskustassa oli kuitenkin ihan siistejä puistoja, patsaita sun muuta.


Puistoa, kuvaajan takana yllättäen Lenin-patsas.


Toinen puisto, jossa oli huvipuisto jossa kaikki kiinni.


Tseljabinskin pääkävelykatu.


Kävelykadun varrella oli hienoja patsaita joista tässä yksi. Tseljabinskin vaakunassa on Kameli, koska täältä kulki ennen tärkeä kauppareitti itään.

Kävelykadun varrella nähtiin joku kumma Putin-jugendin kokoontuminen. Puistossa marssi paikallaan siviili- että sotilasasuissa satoja noin 10-15 poikia ja tyttöjä. Vetivät sitten sulkeiset siinä ja menivät jonkun muistomerkin ympärille kuuntelemaan jonkun sotilaan pitämää puhetta. Otin siittä videonkin, voin joskus näyttää.

Kävimme syömässä ja illalla painuimme syömään ja juomaan meksikobaariin. Ruoka ja juoma ei muuten ole Venäjällä edes Tseljabinskissä hirveän halpaa. Olut ravintolassa reilu 100 ruplaa (3-4€) ja sapuskaa sai ehkä 300-500 ruplalla (10-15€). Halvin
ei-kaupasta ostettu olut oli 70 ruplaa (2€).

Sunnuntai Jekaterinburgissa

Kävi niin että loppumatkasta ei ollut luppoaikaa päivittää blogia joten pistänpä jälkeenpäin nämä lätinät vihdoin.

La yönä päästiin 1.5h myöhässä Tseljabinskiin joten illalla ei mitään tehty tai nähty. Aamusta lähdettiin sitten päivämatkalle Jekaterinburgiin joka on noin 2 miljoonan asukkaan kylä lähistöllä.

JB:n on Tseljabinskistä noin 2 tunnin matka suuntaansa hyvin kuoppaista moottoritietä. Kuski (ja kaikki muutkin) ajoivat mukavaa ylinopeutta, paitsi jostain tiesivät aina etukäteen kun tulee miliisin tutka. Puolessa matkaa kävimme jätskillä saslikkikojuja ja pikkukauppoja täynnä olevalla taukopaikalla.


Jekaterinburissa harrastimme yleistä turisteilua. Kävelimme ympäriimme ja käytiin palomies-ravintolassa syömässä.

Itse kaupunki on Tseljabinskiä länsimaisempi, mutta ei silti kovin länsimainen. Englantia jotkut koittivat puhua mutta suurin osa ei tajunnut yhtään mitään.

Leninin patsas (ja katu) löytyy varmaan joka kaupungista venäjältä.

Pikanttina yksityiskohtana pois kävellessä kulman takaa ajoi miliisi-uazi jossa kuski pyöritteli käsissään pistoolia ajaessaan.

Lauantai Moskovassa

Herätys klo 8 paikallista aikaa. Junassa sai nukuttua yllättävän hyvin vaikka kyyti oli keikkuvaa. Korvatulpat kannattaa olla mukana. Konnari toi hyvää teetä aamupalaksi ja kohta olimme Moskovan asemalla. Lento lähtisi vasta 17.30 joten aikaa palloiluun oli mukavasti. Edellisenä iltana saimme vihjeen käydä kosmonauttimuseossa. Otimme asemalta metron vndh-pysäkille. Metro oli aika kuppanen mutta asema komea. Metroon ostetaan ilmeisesti kertalippu tiskiltä ja lipulla pääsee portista sisään. Tässä vaiheessa voisi mainita että juuri kukaan ei puhu englantia ja kaikki tekstit on venäjäksi. Onneksi S osaa venäjää ja hommat hoituivat. Itse metron käyttö ei eroa minkä tahansa muun kaupungin metrosta. Siitä miinus että paperisia karttoja ei ollut saatavilla.




Perillä totesimme että kaikki aukeaa vasta kymmeneltä. Kosmonauttimuseo on valtaisan kultaisen puolikaaren alla olevan tintti-raketin alla ja pällistelimme sitä hetken. Sitten painuttiin läheiseen puistoon. Puisto oli suomen mittapuussa valtava ja sieltä löytyi mm. Hiekkaveistoksia, avaruusraketti, suihkukone, kaikenlaisia näyttelyjä, huvipuistoja ja terasseja. Kävimme aamukahvilla terassilla ja blinillä jossain ostarissa. Myöhemmin kävi ilmi että olimme käyneet neuvostoliiton saavutusten puistossa.




Sitten painuimme kosmonauttimuseoon. Yllättäen kaikki tekstit oli vain venäjäksi mutta vanhaa avaruusrautaa oli hauskaa pällistellä. Mieleen jäi erityisesti Vostok, Soyuz ja Lunokhod täysikokoisina maketteina. Valokuvaus oli kielletty, mutta otin lunokhodista kuvan kun joku nainen kuvasi sitä myös. Heti tuli joku valittamaan mutta en tajunnut sanaakaan.




Olikin aika lähteä valumaan kentälle. Otimme monorailin rautatieasemalle jonka ohi lentokentälle menevän junan pitäisi kartan mukaan mennä. Ostimme junaliput ja Kävimme aseman vieressä olevilla myyntikojuilla vetämässä piirakat ja pienen odottelun jälkeen juna tuli.

Juna oli täyteen tungettu vihreä paikallisjuna joka pysähtyi usein. Vaunun molemmissa päissä oli kaupastelijat jotka vuorotellen pitivät muutaman minuutin tuote-esittelyt ja siirtyivät seuraavaan vaunuun. Live-tv-shopissa oli tarjolla mm. Silmälaseja, huiveja, alkoholia, led-valohyrrähelikoptereita ja tupperwarea. Loppumatka muuttuikin mielenkiintoiseksi.

Koitimme epäselvistä kuulutuksista, asemakylteistä ja puutteellisesta kartasta kytätä missä pitäisi jäädä pois, mutta ystävällinen lipuntarkastaja kertoi että oikea pysäkki oli 4 pysähdystä sitten.
Jäimme seuraavalla asemalla pois ja hyppäsimme seuraavaan moskovaanpäin menevään junaan (ilman lippua tietysti). Tällä kertaa osuimme oikealle asemalle.
Asema koostui ratojen välissä olevasta laiturista ja kahteen suuntaan lähtevästä hiekkatiestä. WTF, mistä täältä lähtee airport shuttle?

Pikaisen puhelun ja läheisen kioskin myyjän kanssa juttelun jälkeen selvisi että meidän pitäisi ajaa seuraavalle asemalle ja ottaa siitä bussi. Nyt alkoi olla jo kiire ja pieni paniikki. Lipunmyyjä oli siis myynyt lipun väärälle asemalle ja kentän lähelle menevä airport express-juna menee johonkin eri paikkaan. Ei muuta kuin takaisin laiturille ja seuraavaan moskovasta pois menevään junaan.

Jäimme asemalla pois ja bussin sijaan otimme taksin 500 ruplalla. Ehtisimme sittenkin lennolle. Mutta elämyksiä oli vielä luvassa. Tasoristeys jonka yli kentälle piti päästä oli kiinni ja siihen oli pitkä jono. Odottelimme varmaan 10 minuuttia kunnes puomi nousi. Neuvokas kuskimme kiilasi jonon keulille ja pääsimme taas matkaan.

Olimme pyytäneet ajamaan D-terminaalille, mutta kuskin kaveri oli kertonut että Tseljabinskin lennot lähtevät B-terminaalista joten kuski ajoikin sinne. Kuski soitti kaverilleen uudestaan ja S kävi terminaalissa kysymässä ja kyllä, meidän lentomme lähtisi D-terminaalista kentän toiselta puolelta. Kuski soitti vihaisen puhelun kaverilleen ja lähti ajamaan hullua vauhtia D:tä kohti tietysti sinne vievästä moottoritien rampista ohi ajaen. Onneksi neuvokas kuskimme ajoi seuraavasta rampista ulos ja takaisin motarille väärään suuntaan toista ramppia. Lopulta pääsimme ehjin nahoin viime hetkellä checkinniin ja nopean turvatarkastuksen jälkeen selvisi että lentomme lähtee tunnin myöhässä.

Lento Tseljabinskiin sujui ilman yllätyksiä ja firman autonkuljettaja haki meidät kentältä E:n kämpälle. Joimme T&E kanssa tervetuliaismaljat ja painuimme nukkumaan.

Siperian reissu: Pe

Tällä kertaa matka vie venäjälle. Pe-La junalla Moskovaan ja sieltä lentokoneella Tseljabinskiin jossa E ja T ovat, keskiviikkona lentäen Pietariin ja sieltä sunnuntaina junalla takaisin Suomeen.

Kirjoittelen ja julkaisen tätä N900:lla joten jutut ovat melko pikasesti kirjoitettu ja kuvat näköjään
liian isoina. Viilailen ne kuntoon joskus.

Tseljabinsk on miljoonan ihmisen kaupunki Ural-vuorten eteläpäässä. E on töissä siellä ja lupasimme käydä kyläilemässä joten sinnehän oli lähdettävä.

Juna riihimäelle oli myöhässä. Riihimäeltä lahteen ajoissa ja lahdessa käytiin matkan viimeisellä siiderille etsittiin aseman geokätkö. Juna oli Tolstoi-niminen venäläinen juna.



Ennen rajaa konduktööri keräsi passit ja pisti täyttämään maahantulolomakkeet. Lomakkeen itselle jäävää osaa ei kuulemma kannata hukata joten koitamme olla tekemättä niin. Hyttitovereina meillä oli hiljainen venäläinen pariskunta jotka osasivat vähän englantiakin.

Lähdimme etsimään ravintolavaunua ja matkalla huomasimme paljon teekkarilakkeja. Kävi ilmi että samassa junassa oli 86 a!al"t?o-yliopiston opiskelijaa exculla Shanghaihin. Moskovasta jatkavat yksityisjunalla transsiberiaa eteenpäin. Joukosta löytyi yksi tuttukin TKK:n opiskelija. Terveisiä Tazlelle, varmasti hieno reissu takana kun tämän luet.

Ravintolavaunu oli hieno ja sieltä sai ostettua edullista olutta jota tottakai sai viedä mukanaan käytäville. Ruokakin näytti oikein hyvältä. Vaikka juna oli melko 80-lukulainen, oli tunnelma paljon mukavampi kuin kliinisissä VR:n junissa. Ravintolavaunu meni kiinni rajan ylityksen ajaksi.


Vainikkalan jälkeen venäjän rajan ylittämisen huomasi siitä että kaikki valopylväät ovat vinossa. Emme jaksaneet enää lähteä ravintolavaunuun joten menimme melko aikaisin nukkumaan.

Videoita

Pistin vihdoin muutaman videon reissulta Youtubeen. Teknisistä syistä en saanut valmiiksi hienoksi editoitua koostevideota exportattua joten joudutte tyytymään raakamatskuun.
Katsotaan josko joskus saisin sen koostevideon ulos, mutta sitä odotellessa tässä nyt kuitenkin sitä raakamatskua:

Päivitys: GPS-trackit lisätty

Perjantain ja Lauantain GPS-trackit lisätty postauksiin.

Päivä 7 (Sunnuntai)

Kaikki hauska loppuu aikanaan.

Herätys kuudelta ja aulaan odottamaan italialaisia joilta olin pummannut kyydin Genovaan.

Yllätyksekseni baarissa tarjoiltiin jo aamupalaa joten ei tarvinnut tyytyä salamisnackseihin ja pillimehuun. Italialaisetkin ilmestyivät paikalle ja lähdimme ajamaan kohti Genovaa. Sääennuste oli uhannut lumisateella ja muutama hiutale tulikin alkumatkasta. Olin ulkoistanut matkan aikataulutuksen italialaisille, mutta ilmeisesti he olivat arvioineet tarvittavan ajan hiukan alakanttiin.

Vauhtia nimittäin oli alusta loppuun 130-150 kmh ja ajoimme hätävilkut ja Ranskan puolella nopeuskamerat vilkkuen mutkaisella vuoristomoottoritiellä. Tälläistä on siis Outrun tosielämässä. Yritin turhaan toppuutella mutta ilman vaikutusta. "I'm driving like Raikkonen".

Kysyin loppumatkasta tietävätkö missä Genovan rautatieasema on ja vakuuttivat että "yes yes no problem". Genovassa sitten alkoi hirveä käsien heilutus ja molotus italiaksi sekä lopulta toinen soitti ilmeisesti kotijoukoilleen kysyäkseen aseman sijainnin. Kaupungissa rikoimme aika montaa liikennesääntöä ja punasiakin päin ajoimme pari kertaa.

Pääsin kuitenkin ajoissa ja ihme kyllä hengissä perille, pelottavaa autokyytiä kokeneempana. Matkasta eivät suostuneet ottamaan edes bensarahaa.

Loppumatkasta ei paljon ole kerrottavaa. Juna Milanoon, bussi bergamoon ja lentokone Tampereelle löytyivät ongelmitta.



Pistän blogiin vielä jonkinlaisen yhteenvedon reissusta ja linkit videoihin kunhan saan niitä julkaistua. Eli ei kannata ihan vielä lakata lukemasta.

Päivä 6 (Lauantai)

Aamu alkoi rutiinin mukaisesti. Taivas oli kirkas ja tuuli pohjoisesta mutta hiukan heikompana kuin perjantaina. Kalustoksi sain jälleen kerran ASW-28:n. J:lle kävi lentokoneiden arvonnassa huonommin ja hän sai paljon kokeneen LS-4:n. Innokas pilotti toki lentää millä vaan ja uudet tyypitkin siitä sai.

Koneet lähdössä gridiin
Roudasimme koneet gridiin ja lähdimme lounaalle. Ravintolassa oli annoksia jäljellä enää yksi ja kokilla oli kovasti asiaa ranskaksi. Emme saaneet selville mikä mätti mutta kokki boottasi paistinpannun uudestaan ja kaikki lopulta saivat sapuskaa.

Lento alkoi tuskaisesti. Otin hinauksen kentän lähellä olevalle Pylons-mäelle 1000 metriin. Rinnetuuli toimi, mutta ei siinä oikein päässyt ylemmäs. Kävin jopa 900 metrissä taistelemassa ja olin jo lähdössä laskuun kentälle kun lopulta pääsin kiinni heikkoon termiikkiin. Sain sen verran korkeutta että pääsin seuraavan kukkulan rinnetuuleen joka toimi jo paremmin. Bongasin haukan liitämässä lähellä ja painuin samaan nostoon sen kanssa. Petolintuihin voi (lähes) aina luottaa, hyvän noston oli löytänyt. Siitähän se sitten lähti ja pian painoin kovaa vauhtia kohti pohjoista rinnettä pitkin.

Pohjoisessa Gache-kalliolla jouduin uudestaan pulaan. Rinne nosti vain noin 1600 metriin mutta eteen tai taaksepäin liitäminen vaatisi noin 2000 tällä kokemuksella. Oikeaa hätää ei tietenkään ollut koska viereisessä laaksossa on Sisteronin lentokenttä johon voisi laskeutua tarvittaessa.

Lopulta seurasin joukkoa muita koneita jotka olivat löytäneet termiikin kallion pohjoispuolelta. Siinä sai kelattua 2km korkeutta ja jatkoin matkaa Lure-vuorelle. Pitkä, itä-länsisuuntainen Lure toimi jälleen erinomaisesti. Otin sen noususta kännykkävideonkin kun totesin ettei muita koneita näy ja tuuli oli tasainen.

Vuoren huipulla oli vaeltajia jotka vilkuttivat ja vastasin heiluttamalla siipiä takaisin. Luren huipulla olisi hauska käydä itsekin joskus.

Nousin pelkästään suoraan lentämällä 2200m:n jonka yläpuolella alkaa Salonin valvottu ilmatila. Tämän jälkeen painoin pohjoiseen etsimään I:n löytämää aaltoa mutta huonolla menestyksellä. Kävin Gachella keräämässä korkeutta ja painoin etelään Authon-kalliolle. Authon on näyttävä pystysuora kallio josta löytyi voimakas nosto. Videota en voinut siitä ottaa lyhyen kallion, turbulenttisen variometrin tappiin lyövän noston ja muiden koneiden vuoksi, harmi. Oli kuitenkin melko upean näköistä. Authon voisi olla myös kova kalliokiipeilykohde.

Suosittelen kuitenkin pitämään reilusti korkeutta Gachelta Authonille lentäessä. Matkalla on voimakkaita laskevia ja takaisin Gachelle ei ole kääntyminen.

Loppulennosta menin vielä etsimään Lure-vuoren aallon koska mystistä aaltolentämistä en ollut yksin kunnolla päässyt testaamaan. Aalto löytyikin odotetusta paikasta vuoren eteläpuolelta ja variometri nousi 4-5 metriin sekunnissa täysin tasaisessa nostossa. 2km jälkeen alkoi tulla ilmatilan katto vastaan. Kone nousi niin kovaa, että jouduin avaamaan ilmajarrut täysin että sain sen pysymään vaakalennossa. Otin yhteyden Saloniin jossa vastasi puhelinvastaaja - alue vapaa. Jatkoin nousua 3500 metriin asti.

3500 metrin jälkeen pitäisi käyttää happilaitteita ja muutenkin oli kylmä joten kuvasin vähän videota ja lähdin liitoon pohjoiseen. Epäilin potevani hapenpuutetta, koska oli kivaa mutta sama tunne oli jatkunut koko lennon ajan. Parempi kuitenkin pelata varman päälle.

Briefingissä oli toivottu että kaikki koneet laskeutuisivat klo 18 mennessä St Aubaniin joten tein vielä korkeutta tuhlatakseni kunniakierroksen Gachen, Authonin ja Vaumusen kautta ja liitelin takaisin kentälle.

Lentoajaksi tuli 4 tuntia 10 minuuttia. Oikein mainio lentopäivä ja alkumatkan pari "jännittävää" tilannetta opettivat paljon enemmän kuin täysin ongelmaton päivä. Otin myös GPS-trackin talteen:

Gliding in St Auban, saturday

Map your trip with EveryTrail

Illalla maistui Guinnes poikkeuksellisen hyvälle (hapenpuutteen jälkioire?) ja kävimme vilkkuvalopizzeriassa.

Koska lauantaina otin vain vähän valokuvia, tässä vielä bonuksena kuva huoneessa missä viikon olen viettänyt:

Huone