Videoita

Pistin vihdoin muutaman videon reissulta Youtubeen. Teknisistä syistä en saanut valmiiksi hienoksi editoitua koostevideota exportattua joten joudutte tyytymään raakamatskuun.
Katsotaan josko joskus saisin sen koostevideon ulos, mutta sitä odotellessa tässä nyt kuitenkin sitä raakamatskua:

Päivitys: GPS-trackit lisätty

Perjantain ja Lauantain GPS-trackit lisätty postauksiin.

Päivä 7 (Sunnuntai)

Kaikki hauska loppuu aikanaan.

Herätys kuudelta ja aulaan odottamaan italialaisia joilta olin pummannut kyydin Genovaan.

Yllätyksekseni baarissa tarjoiltiin jo aamupalaa joten ei tarvinnut tyytyä salamisnackseihin ja pillimehuun. Italialaisetkin ilmestyivät paikalle ja lähdimme ajamaan kohti Genovaa. Sääennuste oli uhannut lumisateella ja muutama hiutale tulikin alkumatkasta. Olin ulkoistanut matkan aikataulutuksen italialaisille, mutta ilmeisesti he olivat arvioineet tarvittavan ajan hiukan alakanttiin.

Vauhtia nimittäin oli alusta loppuun 130-150 kmh ja ajoimme hätävilkut ja Ranskan puolella nopeuskamerat vilkkuen mutkaisella vuoristomoottoritiellä. Tälläistä on siis Outrun tosielämässä. Yritin turhaan toppuutella mutta ilman vaikutusta. "I'm driving like Raikkonen".

Kysyin loppumatkasta tietävätkö missä Genovan rautatieasema on ja vakuuttivat että "yes yes no problem". Genovassa sitten alkoi hirveä käsien heilutus ja molotus italiaksi sekä lopulta toinen soitti ilmeisesti kotijoukoilleen kysyäkseen aseman sijainnin. Kaupungissa rikoimme aika montaa liikennesääntöä ja punasiakin päin ajoimme pari kertaa.

Pääsin kuitenkin ajoissa ja ihme kyllä hengissä perille, pelottavaa autokyytiä kokeneempana. Matkasta eivät suostuneet ottamaan edes bensarahaa.

Loppumatkasta ei paljon ole kerrottavaa. Juna Milanoon, bussi bergamoon ja lentokone Tampereelle löytyivät ongelmitta.



Pistän blogiin vielä jonkinlaisen yhteenvedon reissusta ja linkit videoihin kunhan saan niitä julkaistua. Eli ei kannata ihan vielä lakata lukemasta.

Päivä 6 (Lauantai)

Aamu alkoi rutiinin mukaisesti. Taivas oli kirkas ja tuuli pohjoisesta mutta hiukan heikompana kuin perjantaina. Kalustoksi sain jälleen kerran ASW-28:n. J:lle kävi lentokoneiden arvonnassa huonommin ja hän sai paljon kokeneen LS-4:n. Innokas pilotti toki lentää millä vaan ja uudet tyypitkin siitä sai.

Koneet lähdössä gridiin
Roudasimme koneet gridiin ja lähdimme lounaalle. Ravintolassa oli annoksia jäljellä enää yksi ja kokilla oli kovasti asiaa ranskaksi. Emme saaneet selville mikä mätti mutta kokki boottasi paistinpannun uudestaan ja kaikki lopulta saivat sapuskaa.

Lento alkoi tuskaisesti. Otin hinauksen kentän lähellä olevalle Pylons-mäelle 1000 metriin. Rinnetuuli toimi, mutta ei siinä oikein päässyt ylemmäs. Kävin jopa 900 metrissä taistelemassa ja olin jo lähdössä laskuun kentälle kun lopulta pääsin kiinni heikkoon termiikkiin. Sain sen verran korkeutta että pääsin seuraavan kukkulan rinnetuuleen joka toimi jo paremmin. Bongasin haukan liitämässä lähellä ja painuin samaan nostoon sen kanssa. Petolintuihin voi (lähes) aina luottaa, hyvän noston oli löytänyt. Siitähän se sitten lähti ja pian painoin kovaa vauhtia kohti pohjoista rinnettä pitkin.

Pohjoisessa Gache-kalliolla jouduin uudestaan pulaan. Rinne nosti vain noin 1600 metriin mutta eteen tai taaksepäin liitäminen vaatisi noin 2000 tällä kokemuksella. Oikeaa hätää ei tietenkään ollut koska viereisessä laaksossa on Sisteronin lentokenttä johon voisi laskeutua tarvittaessa.

Lopulta seurasin joukkoa muita koneita jotka olivat löytäneet termiikin kallion pohjoispuolelta. Siinä sai kelattua 2km korkeutta ja jatkoin matkaa Lure-vuorelle. Pitkä, itä-länsisuuntainen Lure toimi jälleen erinomaisesti. Otin sen noususta kännykkävideonkin kun totesin ettei muita koneita näy ja tuuli oli tasainen.

Vuoren huipulla oli vaeltajia jotka vilkuttivat ja vastasin heiluttamalla siipiä takaisin. Luren huipulla olisi hauska käydä itsekin joskus.

Nousin pelkästään suoraan lentämällä 2200m:n jonka yläpuolella alkaa Salonin valvottu ilmatila. Tämän jälkeen painoin pohjoiseen etsimään I:n löytämää aaltoa mutta huonolla menestyksellä. Kävin Gachella keräämässä korkeutta ja painoin etelään Authon-kalliolle. Authon on näyttävä pystysuora kallio josta löytyi voimakas nosto. Videota en voinut siitä ottaa lyhyen kallion, turbulenttisen variometrin tappiin lyövän noston ja muiden koneiden vuoksi, harmi. Oli kuitenkin melko upean näköistä. Authon voisi olla myös kova kalliokiipeilykohde.

Suosittelen kuitenkin pitämään reilusti korkeutta Gachelta Authonille lentäessä. Matkalla on voimakkaita laskevia ja takaisin Gachelle ei ole kääntyminen.

Loppulennosta menin vielä etsimään Lure-vuoren aallon koska mystistä aaltolentämistä en ollut yksin kunnolla päässyt testaamaan. Aalto löytyikin odotetusta paikasta vuoren eteläpuolelta ja variometri nousi 4-5 metriin sekunnissa täysin tasaisessa nostossa. 2km jälkeen alkoi tulla ilmatilan katto vastaan. Kone nousi niin kovaa, että jouduin avaamaan ilmajarrut täysin että sain sen pysymään vaakalennossa. Otin yhteyden Saloniin jossa vastasi puhelinvastaaja - alue vapaa. Jatkoin nousua 3500 metriin asti.

3500 metrin jälkeen pitäisi käyttää happilaitteita ja muutenkin oli kylmä joten kuvasin vähän videota ja lähdin liitoon pohjoiseen. Epäilin potevani hapenpuutetta, koska oli kivaa mutta sama tunne oli jatkunut koko lennon ajan. Parempi kuitenkin pelata varman päälle.

Briefingissä oli toivottu että kaikki koneet laskeutuisivat klo 18 mennessä St Aubaniin joten tein vielä korkeutta tuhlatakseni kunniakierroksen Gachen, Authonin ja Vaumusen kautta ja liitelin takaisin kentälle.

Lentoajaksi tuli 4 tuntia 10 minuuttia. Oikein mainio lentopäivä ja alkumatkan pari "jännittävää" tilannetta opettivat paljon enemmän kuin täysin ongelmaton päivä. Otin myös GPS-trackin talteen:

Gliding in St Auban, saturday

Map your trip with EveryTrail

Illalla maistui Guinnes poikkeuksellisen hyvälle (hapenpuutteen jälkioire?) ja kävimme vilkkuvalopizzeriassa.

Koska lauantaina otin vain vähän valokuvia, tässä vielä bonuksena kuva huoneessa missä viikon olen viettänyt:

Huone

Päivä 5 (Perjantai)

Päivän menopelit

Päivä alkoi tavalliseen tapaan aamupalalla, sääbriefingillä ja opettajan kanssa jutustelulla.
Tällä kertaa taivas oli täysin pilvetön ja tuuli kovaa pohjoisesta. I ja J lensivät opettajan kanssa Duo Discuksella ja yksin ja minä sain ASW-28:n koko päiväksi käyttööni. Lounaan jälkeen oli lentoonlähdön aika ja sain hinauksen 13.50.

J Duo Discuksessa

Tällä kertaa otin hinauksen kentän kaakkoispuolelle parin km:n päässä olevalle rinteelle joka nosti erinomaisesti. Olin saanut luvan käyttää St Aubanin pohjoispuolella olevaa Sisteronin kenttää toisena laskupaikkana tarvittaessa joten reviirini laajeni pohjoiseen reilusti. Ei kestänyt kauaa kunnes kelasin tarpeeksi korkeutta seuraavalle vuorelle liitämiseen ja siitähän se matkanteko alkoi.



Otin talteen GPS-trackin koko lennosta ja se löytyy nyt alempaa. Kerrottakoon että kiersin kentästä pohjoiseen olevat vuoret myötäpäivään ja todettuani homman helvetin hauskaksi kiersin ne toiseen kertaan.
Kävin parhaimmillaan 2700 metrissä ja keli oli todella hyvää koko ajan. Keskinopeutta en mitannut mutta pitkät 150-200km/h liidot eivät olleet harvinaisia. Rinteitä pitkin ajellessa
ja/tai aallossa korkeuskaan ei huvennut. Keli oli monessa paikassa kovin turbulenttista
kovan tuulen vuoksi joten videokameraa en ottanut edes esille kertaakaan. Muutaman valokuvan otin sekä videopätkää kännykkäkameralla. Laitan ne nettiin suomeen päästyäni.



Lento oli pakko päättää klo 16.50 koska jalat olivat jäässä urheilukaupasta ostetuista vuoristokauriinkarvaisista teknovillasukista huolimatta ja rakko meinasi ratketa. Korkealla on kylmä ja ylipukeutuminenkaan ei tahdo aina riittää. En ollut ainoa vaivasta kärsivä - moni perässä laskeutunut heti toosasta noustuaan juoksi pusikkoon tyhjentämään rakkonsa.

GPS:n taltioitui seuraavanlainen tracki:

Gliding in St Auban, friday

Map your trip with EveryTrail

Tanskalaisvahvistuksemme sai kulta-c-nousun eli 3000m omin avuin ja tarjosi kierroksen baarissa illalla. Iltaruoat kävimme syömässä pienessä pizzeriassa (josta Ipe ei tykännyt). Pizzat ja jälkiruoat olivat maukkaita ja eipä taida olla suomessa montaa pizzeriaa joka paistaa pizzat puu-uunissa.

Huomenna onkin viimeinen lentopäivä tällä reissulla, onneksi on luvattu hyvää keliä.

Kotka kaverina aallossa

Päivä 4 (Torstai)

Harmaa aamu. Sääbriefingissä ennustettiin kelin paranevan iltapäivällä ja sääbriefing uusittaisiin klo 10.45. Opettajan jymy-yllätys päivälle oli että minä ja J lennettäisiin ensimmäiset lennot yksipaikkaisella. Koneeksi saimme komean ASW-28:n.

Ennen ruokailua kävimme oppitunnilla aiheesta aaltolentäminen ja hapen käyttö. Lisäksi kävimme tutustumassa paikalliseen purjelentosimulaattoriin jossa suoritin teollisuusvakoilua TIY:n simulaattoria varten.
Näin se aalto toimii
Näin se lisähappi toimii

Simulaattori

Toisessa sääbriefingissä kerrottiin kelin parantuneen ja koneet roudattiin kentälle. J lensi ekana ASW:llä ja I lähti Falkella opettajan kanssa katsastamaan maastolaskupaikkoja. J sai reilun puolentoista tunnin keikan ja laskeutui kun epäili koneen akun olevan loppumassa. Akkuongelma ratkesi, todennäköisesti toisen akun liitin oli huonosti kiinni. Sain seuraavan hinauksen vasta klo 16.15 koska kaikki hinauskoneet ja pilotit katosivat tunniksi johonkin.

Sporttinen menopelimme ASW-28

Aluksi pelotti ihan hulluna, mutta ensimmäisen rinteen nostaessa pelotus vaihtui riemuksi. Nousin ensimmäisen rinteen, rohkeutta keräten siirryin toiseen toisen koneen perässä ja nousin sen ylös. Lopulta olin vuoren huipulla jossa keräsin korkeutta ja siirryin eteenpäin vastatuullen. Lopulta painelin kentän itäpuolella olevan vuorijonon päästä päähän
useaan kertaan. Pääsin 1700m korkeuteen josta olisi helposti päässyt vielä
kaukaisemmille vuorille mutta ensimmäisellä lennolla tarkoitus oli pysyä koko ajan liitomatkan päässä St Aubanin kentästä.

J lähti sillä aikaa Falkella opettajan kanssa huvilennolle. Nousivat aallossa moottori sammutettuna 4km:n. Ei hullumpi suoritus!

Illalla oli ranskalaisten järjestämät grillibileet. Emme tienneet etukäteen juuri mitään mistä on kyse mutta ilmoittauduimme mukaan. Ranskikset kokkasivat kunnon sapuskat johon kuului alkusalaatti, todella hyviä grillattuja makkaroita (lammasta ja tavallista), lihavartaita, patonkia ja viiniä.



Genepiä. Huomaa pullossa oleva juuri

Löysin uuden suosikkiviinaksen Zubrovkan tilalle. Se on paikallinen vuorilla kasvavan Genepi-nimisen kukan juurista tehty saman niminen juoma. Nautitaan lasista siemaillen kuten viini. Tavallinen Genepi on 40-volttista, mutta siitä on myös vihreä naisten versio joka on vain 25% ja maustettu erilaisilla yrteillä. Ikävä kyllä rinkkaan ei mahdu mitään joten Genepiä ei suomessa pääse tarjoilemaan tutuille. Alkosta sitä lienee turha etsiä.

Päivä 3 (Keskiviikko)

Harmaa taivas ja sateen ropina kertoivat saman kuin aamupalan sääbriefing: päivä peruttu.




Pesin pyykkiä (3€ poletti ostetaan baarista, sisältää pesuaineen) ja lähdimme I:n ja H:n kanssa Marseilleen turistimatkalle. Ajoimme motarin viereistä pienempää tietä ja maisemat olivat ihan hienoja.

Marseillessa leikin turistia tähdellisemmän tekemisen puutteessa. Kävin historiamuseossa jossa näin Asterixin aikaisia kiviä, veneen ja kippoja. Museo oli melkoinen antikliimaksi mutta eipä maksanutkaan kuin 2€. Kävin myös kiipeilykamakaupassa mistä en ostanut mitään koska rinkka on jo valmiiksi täynnä sekä ostarilla jossa totesin kaiken kiinnostavan olevan saman hintaista kuin suomessa. Päivä menikin palloillessa kaupungilla. Ensimmäinen kyykkypyttykin tuli bongattua muuten siivon kahvilan kellarissa.

Marseille vaikutti aika penseältä kaupungilta. Kaupungissa asuu miljoona ihmistä ja ilmeisesti suurin osa aika köyhästi. Keskustan ulkopuolella on paljon betonilähiötä jonka keskellä on myös vanhoja rakennuksia. Porukka väsää rumia graffiteja tuhat vuotta vanhoihin kiviseiniin. Merde, ei näin!

Paikka on selvästi sotkuisempi kuin esim Pariisi tai rannan kaupungit. Hobojakin näkyi kaduilla paljon enemmän kuin muualla Ranskassa. Nähtävyyksiä ei kovin montaa ole keskustan lähellä.
En pitänyt kaupungista lomakohteena mutta kyllä siellä päivän vietti. Kesällä Marseille voi olla ihan viihtyisäkin paikka.

Marseillesta ajoimme takaisin St Aubaniin eväät huoltikselta ostaen ja illalla perinteisesti istuimme debriefingissä jauhamassa lentämisestä virvoitusjuoma-automaatin äärellä.


Lopuksi hieman turistikuvia:







Ai niin, on kyselty että missä se St Auban oikein on. Katso tuosta:


View Larger Map

Lentokenttä löytyy vaihtamalla satelliittikuvaan ja zoomailemalla Montfortin itäpuolelle.

Päivä 2 (Tiistai)

Kirkas taivas, keliä!

Aamupala

Sääbriefing

Vihdoin kunnon lentopäivä.

Aamulla J lähti Falke-mopulla katsastamaan maastolaskupaikkoja opettajan kanssa. Sillä aikaa I:n kanssa valmistelimme purjekoneet lähtövalmiiksi. Tietysti ensimmäisenä lähtevät koneet ovat hallissa perimmäisinä. Sain myös tyyppikoulutuksen koneiden maassa kuljetukseen käytettäville golfkärryille ja ajelinkin sellaisella muutaman koneen gridiin.

Sitten kun opettaja ja J laskeutuivat ja pääsin vuorostani ilmaan. Sain kahden tunnin turneen läheisillä vuorilla ja katselimme vähän maastolaskupaikkoja sekä Sisteronin lentokentän. Vaikka pääsimme painamaan aallossa ja rinnetuulessa, keli oli ilmeisesti aika vaikea. Loppumatkasta opettaja otti ohjaimet maastolaskun välttämiseksi koska muutama rinne ei toiminutkaan odotetusti.

Tähän on varmaan turha mainita kuinka mahtavaa on painaa muutaman metrin päässä pystysuoraa kalliorinnettä pitkin. Maisemat olivat myös oikein mielyttävät yli 2km korkeudelta. Valitetavasti parhaissa rinteissä oli niin kova ruuhka ettemme niissä halunneet olla.
Kotijoukkojen riemuksi otin myös vähän videota alkumatkasta. En usko että voin pistää sitä Internetiin ennen Suomeen palaamista joten malttakaa siihen asti. Lentokentän Internet-yhteys on nääs surkean hidas. Jos on asiaa niin suosittelen viestimään irkissä tai tekstiviestillä.

Sitten takaisin asiaan. I lensi yksipaikkaisella myös pari kunnon lentoa kentän lähellä ja J Duolla yli 2 tuntia illan päätteeksi. Illalla kuulin eräältä tanskalaiselta pilotilta eräistä italialaisista piloteista jotka olivat ajamassa Italiaan sunnuntaina. Aikataulut synkkasivat niukasti mutta tämänhetkinen paluusuunnitelma on ajaa italialaisten kyydissä Geneveen sunnuntaiaamuna, junalla Milanoon ja bussilla lentokentälle. Jos en ehdi jostain syystä 11.19 junaan, en myöskään ehdi paluulennolle. Riski on hyväksyttävissä, sillä vaihtoehtoinen matka julkisilla lauantaina sekä hotelliyö maksaisivat noin 140€ ja yksi lentopäivä menisi hukkaan.

Illan päätteeksi kävimme syömässä elokuvateatterin viereisessä ravintolassa maittavan illallisen.

Päivä 1 (Maanantai)

Heräsin tyynylle paistavaan aurinkoon 7.50. Suihkun jälkeen painuin aamiaselle missä tapasin J:n, I:n ja H:n. Aamiaisena oli patonkia, kahvia ja mehua. Isommassa nälässä tämä ei riittäisi joten kannattaa olla omia herkkuja mukana.

Tyyni aamu

Aamiaisen jälkeen alkoi paperihommat ja koulutus. Tarvittiin 60e vakuutus ja 6e kartta. Koulutuksessa käytiin läpi kentällä toimimisen käytännön asiat kuten laskukierros ja maastolaskupaikat ja päivän sää.

Briefingissä

Tämän jälkeen olikin lounasaika. Lounaan jälkeen klo 13 lykkäsimme käyttöömme tarjotun Duo Discuksen pihalle ja J sai ensimmäisen hinauksen.
I lähti toisen opettajan kanssa kentän toiselle laidalle koska oli lentänyt täällä aikaisemmin. H lähti haahuilemaan lähimaastoon ihmettelemään paikallista menoa.

J odottaa hinausta

Gridi

Kentällä oli lähes tyyntä, mutta säätietojen mukaan korkeammalla pitäisi olla kohtuullinen tuuli joten rinnelentokin voisi olla mahdollista. J pysyi 2 tuntia taivaalla ja sillä välin kerkesi katsastamaan massiivisen grillikatoksen ja suljetun uima-altaan.

Grillikatos

Majoitustila

J:n laskeuduttua oli oma vuoro. Keli oli heikennyt iltapäivästä ja sain vain 52 minuutin keikan hankalassa termiikkikelissä. Hieman pisti kateeksi koska I ja J olivat kumpikin saaneet pitkät vuoristolennot ja oma keikka ylsi vain muutaman kilometrin päähän kentästä.

Fox-taitolentopurjekone

Koneet halliin pakattuamme ajoimme läheiseen ravintolaan illalliselle ja hieman shoppailemaan. St Aubanissa ei ole pyyhkeitä eikä saippuoita tarjolla joten ne kannattaa tuoda mukana jos vain mahdollista. Lisäksi ostin teräväkärkisiä kyniä, yliviivaustussin ja viivoittimen karttaan tehtäviä merkintöjä varten.

Majoituspaikkaan palattuamme muut menivät nukkumaan ja itse jäin vielä merkitsemään maastolaskupaikkoja karttaan. Meluisilla ranskalaisilla (10-15 henkeä) oli juhla-ateria kokattuna keittiössä mutta itse painuin nukkumaan ajoissa.

Päivä 0 (Sunnuntai)

Aamu sujui nopeasti. Herätys 9ltä ja takaisin asemalle. Aamupalaksi olisin halunnut pizzaa, mutta ensimmäisessä pizzeriassa oli keittiö vielä kiinni ja toinen muistutti liikaa discoa joten löysin itseni kultaisten kaarten turvallisesta syleilystä. Ehdin käymään vielä cappuchinolla ja ostamassa bussilipun Milanosta Bergamoon paluumatkaa varten ennen junan lähtöä.

Milano Centrale Stazion

Juna lähdössä kohta

Junamatka sujui leppoisasti. Alkumatkasta maisemia ei paljon päässyt näkemään sumun ja pitkien tunnelien ansiosta. Tässä vaiheessa heräsi pelko lentokelin kelvollisuudesta. Tuulikin oli tyyni ja lunta oli maassa. Junan puksuteltua välimeren rannalle maisemat yllättäen muuttuivat aivan erilaisiksi. Ventimigliassa missä oli reilun puolen tunnin vaihto aurinko paistoi rantapalmuille. Siellä voisi viettää enemmänkin aikaa, vaikutti viihtyisältä kaupungilta. Tällä kertaa piti tyytyä sämpylään ja lyhyeeseen kävelylenkkiin.

Ventimiglian asema

Ventimiglia

Matkaseura ja maisemaa junasta

Matka Ventimigliasta Nizzaan sujui nopeasti ja tunnelien välissä ehti katselemaan rantakaupunkeja. Nizzassa matkakumppanini koodikirjaimiltaan I, J ja I:n vaimo H hakivat minut asemalta. Kaupungissa oli karnevaalit jossa he olivat olleet.

Perillä St Aubanissa olimme pimeän aikaan ja debriefingin jälkeen painuimme nukkumaan.
St Aubanissa majoituksena oli yksinkertainen mutta siisti huone sängyllä ja kylppärillä. rakennuksesta löytyi myös keittiötila, baari ja yhteisiä tiloja. Paikasta ja maisemista lisää myöhemmin.

Päivä -1 (Lauantai)

Taas kerran ryanairin sinikeltaisilla siivillä. Onneksi taskussa oli N900 täynnä pelejä jotta 3 tunnin lennosta selviäisi järjissään.

Lento sujui melkein siedettävästi takana olevan pikkulapsen repeatilla laulamasta lastenlaulusta, suorasta huudosta ja lässyttävistä vanhemmista huolimatta. Mielenkiintoista muuten ettei passia tarkastettu matkalla kertaakaan lukuunottamatta checkin-tiskiä.
Bergamon kentältä sai ostettua bussilipun Milanoon samantien 9€lla. Kyyti kesti puolisen tuntia. Bussikuski pisti tupakaksi jo muutamaa minuuttia ennen perille pääsyä.



Matka hotellille ei sujunutkaan kommelluksissa. Vaikka olin tulostanut google mapsista kävelyohjeet hotellille, en millään löytänyt yhtään kartassa mainittua katua. Jonkin aikaa harhailtuani sain sijaintini selville ja totesin että Milanossa katujen nimet saattavat vaihtua korttelien välein ja googlekartalla ei täällä tee juuri mitään. Tilannetta ei helpottanut pimeässä huonosti näkyvät kadunnimikyltit ja lukuisat liikenneympyrät. Ensi kerralla siis todella tarkat kartat mukaan tai suunnistuksen ulkoistus navigaattorille.

Tärvättyäni tunnin kilometrin matkaan pääsin Serena-hotellille. Yllättäe huoneen kanssa oli "ongelma" ja minut siirrettiin kulman takana olevaan hotelli Nettunoon. Sain ihan siivon 2 hengen huoneen alkuperäiseen hintaan joten kusetuksen makua ei ollut. Uni maitti.