Koneet lähdössä gridiinRoudasimme koneet gridiin ja lähdimme lounaalle. Ravintolassa oli annoksia jäljellä enää yksi ja kokilla oli kovasti asiaa ranskaksi. Emme saaneet selville mikä mätti mutta kokki boottasi paistinpannun uudestaan ja kaikki lopulta saivat sapuskaa.
Lento alkoi tuskaisesti. Otin hinauksen kentän lähellä olevalle Pylons-mäelle 1000 metriin. Rinnetuuli toimi, mutta ei siinä oikein päässyt ylemmäs. Kävin jopa 900 metrissä taistelemassa ja olin jo lähdössä laskuun kentälle kun lopulta pääsin kiinni heikkoon termiikkiin. Sain sen verran korkeutta että pääsin seuraavan kukkulan rinnetuuleen joka toimi jo paremmin. Bongasin haukan liitämässä lähellä ja painuin samaan nostoon sen kanssa. Petolintuihin voi (lähes) aina luottaa, hyvän noston oli löytänyt. Siitähän se sitten lähti ja pian painoin kovaa vauhtia kohti pohjoista rinnettä pitkin.
Pohjoisessa Gache-kalliolla jouduin uudestaan pulaan. Rinne nosti vain noin 1600 metriin mutta eteen tai taaksepäin liitäminen vaatisi noin 2000 tällä kokemuksella. Oikeaa hätää ei tietenkään ollut koska viereisessä laaksossa on Sisteronin lentokenttä johon voisi laskeutua tarvittaessa.
Lopulta seurasin joukkoa muita koneita jotka olivat löytäneet termiikin kallion pohjoispuolelta. Siinä sai kelattua 2km korkeutta ja jatkoin matkaa Lure-vuorelle. Pitkä, itä-länsisuuntainen Lure toimi jälleen erinomaisesti. Otin sen noususta kännykkävideonkin kun totesin ettei muita koneita näy ja tuuli oli tasainen.
Vuoren huipulla oli vaeltajia jotka vilkuttivat ja vastasin heiluttamalla siipiä takaisin. Luren huipulla olisi hauska käydä itsekin joskus.
Nousin pelkästään suoraan lentämällä 2200m:n jonka yläpuolella alkaa Salonin valvottu ilmatila. Tämän jälkeen painoin pohjoiseen etsimään I:n löytämää aaltoa mutta huonolla menestyksellä. Kävin Gachella keräämässä korkeutta ja painoin etelään Authon-kalliolle. Authon on näyttävä pystysuora kallio josta löytyi voimakas nosto. Videota en voinut siitä ottaa lyhyen kallion, turbulenttisen variometrin tappiin lyövän noston ja muiden koneiden vuoksi, harmi. Oli kuitenkin melko upean näköistä. Authon voisi olla myös kova kalliokiipeilykohde.
Suosittelen kuitenkin pitämään reilusti korkeutta Gachelta Authonille lentäessä. Matkalla on voimakkaita laskevia ja takaisin Gachelle ei ole kääntyminen.
Loppulennosta menin vielä etsimään Lure-vuoren aallon koska mystistä aaltolentämistä en ollut yksin kunnolla päässyt testaamaan. Aalto löytyikin odotetusta paikasta vuoren eteläpuolelta ja variometri nousi 4-5 metriin sekunnissa täysin tasaisessa nostossa. 2km jälkeen alkoi tulla ilmatilan katto vastaan. Kone nousi niin kovaa, että jouduin avaamaan ilmajarrut täysin että sain sen pysymään vaakalennossa. Otin yhteyden Saloniin jossa vastasi puhelinvastaaja - alue vapaa. Jatkoin nousua 3500 metriin asti.
3500 metrin jälkeen pitäisi käyttää happilaitteita ja muutenkin oli kylmä joten kuvasin vähän videota ja lähdin liitoon pohjoiseen. Epäilin potevani hapenpuutetta, koska oli kivaa mutta sama tunne oli jatkunut koko lennon ajan. Parempi kuitenkin pelata varman päälle.
Briefingissä oli toivottu että kaikki koneet laskeutuisivat klo 18 mennessä St Aubaniin joten tein vielä korkeutta tuhlatakseni kunniakierroksen Gachen, Authonin ja Vaumusen kautta ja liitelin takaisin kentälle.
Lentoajaksi tuli 4 tuntia 10 minuuttia. Oikein mainio lentopäivä ja alkumatkan pari "jännittävää" tilannetta opettivat paljon enemmän kuin täysin ongelmaton päivä. Otin myös GPS-trackin talteen:
Gliding in St Auban, saturday
Map your trip with EveryTrail
Illalla maistui Guinnes poikkeuksellisen hyvälle (hapenpuutteen jälkioire?) ja kävimme vilkkuvalopizzeriassa.
Koska lauantaina otin vain vähän valokuvia, tässä vielä bonuksena kuva huoneessa missä viikon olen viettänyt:
Huone
No comments:
Post a Comment